Kirjoittaja

Tajuntaani pälkähti, kun mietin mistä kirjottaisin, että olisi hyvä ehkä esitellä itseni. Olen siis Noora. Maailmaan saavuin tasan viikko lasketun ajan jälkeen, 07.04.1991, enhän minä tietenkään aprillipilana halua syntyä, ehei. Asustin elämäni 6 ensimmäistä vuotta paikassa nimeltä Loimaa, nauttien lapsuusvuosista ennen kouluunmenoa.

Kun oli aika aloittaa koulu, äitini päättikin jostain perin kummallisesta syystä, että nyt olisi sopiva aika pakata elämämme laatikoihin ja muuttaa eriskummalliseen kaupunkiin, nimeltä Kouvola. Minä olin tietenkin koko ajatusta vastaan, revittäisiinhän minut rakkaasta ja tutusta ympäristöstä pois. Mutta vastustelu ei auttanut, joten pian köröttelimmekin ahtaassa autossa kohti Kouvolaa.

Ensimmäinen luokkani oli mitä ihanin, sain helposti ystäviä vaikka olinkin uusi koko paikassa. Kouluna toimi iki-ihana Mansikka-ahon ala-aste Kouvolan Lehtomäessä, jonka aikana päädyinkin syystä tai toisesta asustamaan vähäksi aikaa Kankaron Lastenkotiin, toiselle puolelle kaupunkia. Kun ensimmäinen luokka loppui, minut revittiin taas tutusta ympäristöstä, kun muutin keskustaan isäni luo, ja vaihdoin Kankaan kouluun toiselle luokalle.

Mutta ei, en sielläkään saanut elää ja iloita rauhassa, vaan neljännellä luokalla, muutimme isäni kanssa puoleksi vuodeksi pieneen paikkaan nimeltä Muhos. Siellä on vieläkin elämäni ihanimpia muistoja, sainhan siellä parhaat kaverit maan päältä, Jennan Jassun ja Jutan. He olivat jokainen ennestään tuttuja toisilleen, olivathan he sentään sisaruksia. Heillä oli myös kaksi veljeä, veikeääkin veikeämpi Juho ja söpöäkin söpömpi Sami, jolla oli tietenkin silmäpeliä kanssani, olinhan aivan ihastuttava ennen murrosiän kunnollista alkua. (Jos Sami tunnistaa itsensä tästä ja on vieläkin söpö, ota yhteyttä).

Kun oli aika muuttaa takaisin Kouvolaan, olin myös jollain kummallisella tavalla saanut poikaystävän, Jussin. Seuraavat kolme vuotta olinkin vakiintunut kaukosuhteeseen kyseisen nuorenherran kanssa, mutta, nuori kun olin, halusin tutkia mitä muuta elämässä on, ja tiemme erosivat. Seitsemännen luokan saavuttua vihdoin loppuunsa ilman sen kummempaa erikoisuutta, jos ei lasketa rakkaan mummini kuolemaa, olin taas vakiintunut lyhytaikaiseen suhteeseen nuoren herran kanssa, nimeltään Aapeli. Tähänkin tuli loppu pian, ja nautin vuosistani sinkkuna täysin rinnoin.

Kun tuli rippileirin aika, olin täysin kyseistä asiaa vastaan, enhän minä ollut mikään jeesustelija joka saarnaa kyseisistä asioista ja rukoilee joka ilta. Mutta minä en tajunnutkaan miten hauskaa leirillä voisi olla, ja menin sinne negatiivisin ajatuksin. Löysin kuitenkin jotain aivan upeaa sieltä, ja kaiken kaikkiaan rippileiri oli parasta mitä tiesin. Jumala ja Jeesus sydämessäni, juoksin pää kolmantena jalkana kaikennäköisissä tapahtumissa ja nuortenilloissa koko yhdeksännen luokan. Satuinpas myös tekemään niin, että rakastuin, yhdeksännellä luokalla erääseen nuoreen mieheen, mutta tästäpä ei tullutkaan mitään. Olin aivan rikki, ja kaikenlaiset itsetuhoiset ajatukset täyttivät pääni. Sitten tulikin minun vuoroni olla isosena, ja kertoa minua nuoremmille kuinka Jumala kosketti sydäntäni ja antoi minulle uskoa huomiseen. Kyseisellä leirillä tapasin myös ex-poikaystäväni Aapelin, ja tunteet lämpenivät puolin jos toisin. Rupesimme seurustelemaan 07.07.2007 eräässä puistossa, päivää ennen hänen konfirmaatiota. Suhde ei taaskaan kestänyt kauaa, ja erosimme 02.08.2007, hänen toimestaan. Jättämisen hän suoritti ihanan pelkurimaisesti messengerin välityksellä.

Tämän kyseisen päivän jälkeen tapasin ystäväni, ja tein mielestäni minulle kovin rohkean tempun, blondaamalla hiukseni. En kuitenkaan viihtynyt blondina sen pitempään, vaan värjäsin hiukseni ruskeaksi muutamaa päivää ennenkuin aikani aloittaa lähihoitajaopinnot Kuusankosken sosiaali- ja terveysalalla olisi. Kyseisessä oppilaitoksessa en tietenkään viihtynyt pitkään, vaan jätin eropaperit 12.11.2007, ja siitä asti olen miettinyt mitä tulevaisuudeltani tahdon, siihen vastausta saamatta.

Tämä kesä on toivottavasti minulle taas kerran hyvä, ja paras olisikin olla aurinkoinen, olen haaveillut kunnon rusketuksesta jo pitkään. Suunnitelmissani olisi iskeä mm. Tampereelle 13.6-15.6.2008, joten jos bongaatte minut, pyytäkää rohkeasti nimmaria, paitsi jos olen tekemässä jotain tärkeää.

Ja koska tarinani on vähintäänkin outo ja eriskummallinen, täytyypi vielä kertoa jotain faktoria. Olen siis 170cm pitkä, ja paino pysykööt salaisuutena. Silmät ovat vihreänruskeat ja suureksi sanotut, hiukset taas ruskeat ja vähän yli olkapäiden, etuhiuksilla, jotka ovat kulmiin asti. Perheeseeni kuuluvat virallisesti äitini Tepa, isäni Jussi ja sisarpuoleni Heli, joka asuttaa Tamperetta. Asun isäni kanssa Anjalankoskella, 15km Kouvolasta etelään ei-niin-pienen kissamme Pörrön kanssa.

Jos keksitte jotakin muuta, kysykää.